Hilkka palasi tuttuihin maisemiin

Se oli vuosi 1953, kun Hilkka Rantala sai ensimmäisen kosketuksensa Tampereen ensi- ja turvakotiin. Asuntopula oli ajanut juuri avioituneen nuorikon vauvansa kanssa ensikotiin Petsamoon suoraan synnytyslaitokselta.Perheelle ei löytynyt yhteistä asuntoa ja alivuokralaiskämppä oli lapsenhoidon kannalta mahdoton vaihtoehto.

”Muistan kellarin kivipuntut ja ystävällisen henkilökunnan. Muuten aika on jäänyt raskaana mieleen, sillä olin ulkopuolinen aviottomia lapsia synnyttäneiden nuorten naisten joukossa. Kun mieheni kävi vielä katsomassa meitä, sain kuulla pahoja puheita.” Nuoripari löysi yhteisen asunnon jo muutaman kuukauden jälkeen.

Keväällä 2010 Rantala palasi tuttuihin maisemiin Petsamoon, kun hän aloitti kuuden kuukauden jakson Tampereen ensi- ja turvakotiyhdistyksen kuntouttavassa päivätoiminnassa. Ensimmäiseen kolmen kuukauden jaksoon kuului kaksi kuntoutuspäivää viikossa. Sen jälkeen siirryttiin kolmeksi kuukaudeksi Sumeliuksenkadulle, missä kokoonnuttiin kerran viikossa.

”Olin aika huonossa kunnossa, kun tulin. Kuntoutus pelasti minut. Se vaikutti myönteisesti mieleeni ja kehooni. Sain uusia ystäviä, jotka lievittävät yksinäisyyttäni. Päiviin tuli vaihtelua, mikä lisäsi hyvää mieltä.”

Muun muassa lehdenjakajana leipänsä ansainnut, miehensä kuoleman jälkeen yksin asunut Hilkka Rantala toivoo, että hänelle tarjoutuu tilaisuus jatkuvaan kuntoutukseen. ”Sama joukko on mukana koko kuuden kuukauden ajan. Kivoja ja ystävällisiä ihmisiä, joiden kanssa riittää keskusteltavaa. Ohjaajat vetävät päiviä monipuolisesti. Tämä on ollut minulle tärkeä vaihe.”

Takaisin